Jokaisen itseään aikuisena pitävän kannattaisi kuunnella tämä kirja. Melko varmasti yksi jos toinenkin tunnistaa vastaavia tilanteita omilta lapsuus- ja kouluajoiltaan; laumasieluisuutta, suosikkijärjestelmiä, ulkopuolelle jäämistä ja jättämistä, sääntöjä sääntöjen vuoksi, välinpitämättömyyttä ja mielivaltaa, suoranaista väkivaltaakin. Kyllä , eivät kaikki aikuiset ja opettajat ole kirjassa kuvattujen kaltaisia, mutta liian moni.Erinomainen, eläytyvä lukija saa teoksesta kaikki sävyt esille.

On sellaisia viiden tähden kirjoja joissa on upea tarina, hyvin kirjoitettu ja mahdollisesti vielä liikuttavakin, täysiä viiden tähden kirjoja siis. Sitten on sellaisia viiden tähden kirjoja, jotka repii vähän rikki, eikä pysty edes kunnolla kertomaan miksi näin on. Iida Rauman Hävitys on mulle tällainen, tiedän jo nyt että kirja menee sinne Kätilön, Vanessan ja parin muun joukkoon, kirjojen joiden jälkeen olen pari päivää hiukan sekaisin. Kirjassa on hakkaava kirjoitustyyli. Rakenne on aivan loistava. Kakkososiossa on hetkiä jotka on intensiivisyydessään melkein liikaa. Kirja tavoittaa jotain niin rehellistä koulumaailmasta että se pistää melkein haukkomaan henkeä. Se nostaa pintaan kaikenlaista. Sitten on vielä Turku, ennen ja nyt. Sopii tosi hyvin äänikirjaksi.Luin jälkikäteen kustantajan lehtisestä esittelyn, enkä olisi ikimaailmassa siitä hymistelystä uskonut kuinka tää tulis räjäyttämään mun tajuntaa.

Itsekin Kaarinassa kouluni käyneenä tämä kirja aiheuttaa kropassa lähinnä kehräystä, vihdoinkin aiheesta puhutaan. Rankka kirja, syntynyt tarpeeseen. Kaikki kiitos Raumalle.

Karu kuvaus 80-lukulaisten kouluvuosista, Turusta ja koulukiusaamisesta. Mukaansatempaava, mutta rankan aiheensa vuoksi vaati taukoja kuunteluun. Tiedän, että tällaista koulukiusaamista on ollut, vaikka mä ja luokkalaiset siltä suurimmaksi osaksi säästyttiin. Äärimmäisen erinomainen silmienavaaja siihen, millaista koulukiusaaminen on voinut olla, ja myös siihen, miten vaikeaa on saada ääntään kuulluksi edes totuuden verran.

Intensiivinen mutta ylipituudessaan ja toisteisuudessaan monomaaniseksi venyvä koululaisfrustraatio, joka ei ihan aukea laajempiin ulottuvuuksiin siinä määrin kuin sen markkinoinnissa kehaistaan.

Oli pakko kuunnella loppuun. Kirjan puoliväliin saakka mietin, onko joku meidän luokkalainen kirjoittanut salanimellä kirjan ja siirtänyt turkulaiselta musiikkiluokalta tapahtumat naapurikaupunkiin. Opettajan toiminnan kuvaaminen meni niin yksiin, vaikka toki roolit sekoittuivatkin. Tällä perusteella voisi ajatella, että 80- ja 90-lukujen opetusmenetelmät ovat olleet ala-asteella puistattavan samanlaiset kaiken arvottamisesta ja mittaamisesta numeroin, unohdusten kirjaamisesta, vertailusta, kilpailuasetelmista, suosikeista, vähättelystä, eriarvoistamisesta, joustamattomuudesta sekä elottomasta ja ilottomasta ulkoa opettelemisesta lähtien. Kakkososan venyessä paatoksellisen pitkäksi aloin miettiä, että vaikka teos on toiminut kirjoittajalleen todennäköisesti jonkinlaisena puhdistautumiskokemuksena, lukijaa olisi voinut vähän armahtaa. Joka tapauksessa taidokasta kerrontaa ja bonuksena kiinnostavaa kuvausta Turun historiasta.

Tärkeä aihe ja todella rohkea kirjailija!! En kuitenkaan ymmärrä etenemisen hitauden hienoutta. Lisäksi erityisesti ilmaisun "A sanoi" (tarkoituksellinen) toistaminen häiritsi merkittävästi. En saanut kuunneltua loppuun, mikä on hyvin harvinaista.

Tämä kirja vei mukanaan. Lukijan ote ja murteen hallinta juuri oikea.

Pakkohan tämän kirjan on hyvä olla kun oikein Finlandia-ehdokkaana on.Se selittää myös sen, miksi en ymmärrä kirjasta mitään.

Itkin ja nauroin. Miten osuvaa kuvausta ja kun sijoittuu vielä omiin lapsuuden maisemiin, ei voinut kuin sukeltaa ja syvään. Erityiskiitos porautumisesta Turun historiaan ❤️