Viisaiden ajatusten sijasta kevyttä rupattelua. Pidin aluksi kirjasta, mutta teoksessa ei lopulta ollut mitään syvällistä. Latteita huomioita, jotka olivat kiusallisella tavalla puettuna pseudoviisaiksi ajatuksiksi. Kuuntelua häiritsi lisäksi piste jokaisen sanan välillä.

Ei liene sattumaa, että kirjailija on saanut ystävältään ohjeen: "Se on Saku niin, että teeskennelty nöyryys on ylimielisyyden korkein muoto". Ekstra tähti musa osioista.

Saku ei ole hyvä lukija. Töksähtelevä lukutapa.

Alku lupaa enemmän mutta sitten latistuu kaverpiiristä rupatteluksi. Nuorisokirja.

Pidin sekä sisällöstä, että tavasta, jolla kirja oli kirjoitettu. Ja pohdinnasta, aikajanalla etenevästä (muuttuvasta) tavastamme suhtautua ja ajatella - joku puhuu kypsemmästä ajattelusta (ehkä parempi sana olisi enemmän elämänkokemuksen ajattelu). Helppo ostaa ja hoksata tosi helmiä, ajatuskulmia - viisauttakin - pientenkin tapausten kautta kun osataan hienosti pukea sanoiksi. Muuten, minusta Sakulla on turha alitajuinen huoli, että nostaisi jotenkin itseään korokkeelle, siitäkin huolesta voi päästää irti🙂

Saku Tuominen yllättää joka kerta. Tykkään napakasta, tiiviistä ja silti rikkaasta kerronnastaan. Minulle välittyy kuva ihmisestä, joka tekee intohimoisesti ja pieteetillä kaiken sen, mihin tarttuu. Ja samalla hän on lämmin, ystävällinen, huumorissaan vertaansa vailla oleva menestynyt, tavallinen naapurin poika. Taito tarkastella itseään vuosien varrella noilla ominaisuuksilla on kiinnostavaa varmasti luettuna. Tykkään Tuomisen levollisesta äänestä ja tuntuu kuin hän istuisi kahvikupin ääressä tuossa vieressä ja muistelisi heittämällä erilaista elämäänsä.

Varsinainen name-dropping ilotulitus, mutta hienosti kirjoitettu ja mukaansa tempaava teos.

Mielenkiintoinen kirja, mutta nykivä lukeminen ärsyttää.

Ei suuria viisauksia.

Kirja on täynnä kiinnostavia tarinoita, jotka ilahduttavat, yllättävät, laittavat ajattelemaan. Herättää pohtimaan omankin elämän kohtaamisia. Toivon jatko-osaa!