Sinällään realistinen ja mielenkiintoinen kuvaus käyttäjien näkökulmasta, mutta kerronnassa paistaa hyvin vahvasti addiktin tyypillinen mustavalkoinen asenne mm. yhteiskuntaa ja omia ongelmiaan kohtaan. Annetaan itsestä kuva uhrina, joka kultaisesta luonteestaan huolimatta on jatkuvasti kaltoinkohtelun kohteena ja helposti sävystä tulee syyllistävä, toisaalta jopa tätä elämäntyyliä ihannoiva. Toki sille aina syynsä on miksi joku päätyy orjuuttamaan itsensä aineilla, jossa taustalla voi olla todella vaikeita tekijöitä, mutta loputtomiin tästä ei muita voi syyllistää. Viimeistään siinä vaiheessa kun henkilö on päässyt (ilmaiseksi erittäin kalliiksi tulevaan) korvaushoitoon ja siitä huolimatta ei kykene olemaan edes hetkeä ilman oheiskäyttöä, on aivan turha uhriutua kun alamäki taas alkaa.

Kirjaa kuvailtiin ”koskettavaksi tarinaksi varjoyhteiskunnasta, jolle moni haluaa kääntää selkänsä”. Itse en kokenut kirjaa lainkaan koskettavana. Päähenkilö tuntui lähinnä ihannoivan päihdehuuruista ja rikollista elämäntyyliään. Ja niinä hetkinä, kun valitsemansa tie takkusi, hän kärkkäästi syytti erinäisiä ulkoisia tahoja (mm. opettajat, poliisit, sosiaalihuolto) ongelmistaan. Toisaalta hän kehuskeli päihdepitoisella sekoilullaan ja samalla koki oikeusmurhaksi, kun ei saanut tavata lapsiaan ilman puhtaita huumeseuloja.Kirjan lopussa päähenkilö pyrki päihdevieroitukseen ja on tuohtunut, kun sitä ei hänelle myönnetty. Aiemmin kirjassa kerrottiin hänen suhtautuneen vieroitushoitoihin hyvin kevyesti ja jopa etsineen huumekauppoihinsa uusia helppoja asiakkaita vieroituksesta. Mielestäni tämä kertoo jo hyvin paljon henkilön motiiveista ja moraalista.Olin toivonut tämän kirjan avaavan huumeidenkäyttäjien elämää toisenlaisesta kulmasta, mutta valitettavasti näin ei ollu.

Yksilön asenteellisuus muuta yhteiskuntaan kohtaan paljon esillä. Ajoittain toisen mielipiteiden kuunteleminen alkoi oikein ärsyttää, koska olisin halunnut haastaa ajattelijaa pohtimaan asiaa eri näkökulmasta. Kirja on todellakin yhden ihmisen kokemusta ja ajatuksia.

Kiinnostava, koska oma lapseni menehtyi. Hyvä lukija. Suosittelen.

Samanlainen kun muut aiheesta olevat kirjat jotka käyttäjien "kirjoittamia" - mikään ei oo omaa syytä ja kukaan ei ymmärrä eikä halua auttaa. Sossut on aina vaan pahoja ja lapset ei kärsi jos isi ja äiti vaan vähän pieksää toisiaan, katoilee ja vetää kamaa PikkuKakkosen aikana.

Miksi aina pitää syyttää ja mollata viranomaisia? Oman toiminnan arviointi muiden näkökulmasta voisi joskus olla paikallaan.

Alkoi niin säälittää ne lapset... :( Huumeet ja lapset eivät vaan sovi samaan kotiin.

Lukija tuntui alkuun väärältä, mutta kun päästiin eteenpäin niin en olisi muuta osannut ajatella. Tässä on paljon aiheeseen liittyvää asiaa ja hyvin kuvailtu mitä subutex riippuvainen käy läpi. Jos aihe kiinnostaa niin suosittelen!

Yksi tarina miljoonien kohtaloiden joukosta. Huono-osaisuus ei tule poistumaan koskaan mutta sen torjunta on selkeästi vääränlaista. Lähes kaikki nuorisokodissa olleet kertoo huonosta kohtelusta joka johtaa lopulta katkeruuteen ja hyväksikäyttöön järjestelmää ja yhteiskuntaa kohtaan. Kierre jatkuu jälleen lapsiin ja seuraaville sukupolville loputtomasti.

Mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu kirja. Lukija erinomainen!