Ulla
9. elok. 2020
Vasta toinen kuuntelu räjähti sisuksissa. Väkivaltaisessa perheessä kasvaneena ja kaikkia muita paitsi itseäni ikäni ymmärtäneenä en pystynyt enää etäännyttämään tekstiä itseni ulkopuolelle.Perkeleet ja kusipäät lentelivät, kyyneleet ja räkä tursusivat, kun henkilöiden mukana elin ja TUNSIN kaikkea mikä on pitkälti jäänyt tuntematta, kilpistynyt häpeään, väsymykseen ja valheelliseen muka-positiivisuuteen. Kiitän ja kumarran. Puoli vuosisataa huolella kehrätty kotiloni alkaa rakoilla. Ehkä elämää vielä löytyy, opin vielä lentämään....Kiitos Laura! Olen ylpeä sinusta nainen, ole sinäkin.