Todella koskettava. Pystyin samaistumaan monessa kohtaa vastaavista ongelmista kärsivän poikani äitinä. Hyvä, että asiasta puhutaan ja kirjoitetaan ja omaisenkin ääni tulee esiin. Toivon, että myös mielenterveyden parissa työskentelevät, niin psykiatrit, hoitajat, terveyskeskuslääkärit, poliisit, vartijat, terapeutit, opettajat jne. lukisivat tämän kirjan ja saisivat ymmärrystä niin sairastuneen kuin lähipiirinkin hädästä!

Niin tyypillinen tarina. Omaisen ja hoitajan roolin omaavana ihailen sitä, että joku on jaksanut laittaa kaiken tämän paperille ja vielä taistella kaikkien niiden puolesta, jotka eivät itse jaksa.

Kaunis tarina äidistä, joka jaksoi ajaa lapsensa asioita alusta loppuun asti. Suomessa nuorten mielenterveystyö on huonolla tolalla ja tarvitaan paljon lisää resursseja. Itsekin mielenterveysongelmista käraivän tyttären äitinä olen joutunut pyytämään hoitoa, tarkistamaan käytäntöjä ja viilaamaan pilkkua. Tuo, että läheisesi/lapsesi/vanhempasi sairastaa, on muutenkin raskasta. Joskus ei vaan meinaa taistella systeemiä vastaan. Ihanaa, että kirjan kirjoittaja jaksoi! Kaunis kirja vakavasta aiheesta! Löydän paljon yhteneväisyyksiä omaan tarinaamme❤

Hieno, tärkeä kirja! Kiitos kirjoittajalle. Kiitos myös äänikirjan lukijalle, ääni täynnä tunnetta.

Koskettava kirja. Tunnen äidin tuskan ja äärettömän rakkauden omaa poikaansa kohtaan. Ja voimattomuuden mielensairauden kanssa.

Todella koskettava ja näyttää, miten turhauttavia ja toimimattomia terveydenhuollon byrokratia ja toimintamallit joskus yksilöille ovat.

Järvenpääläisenä äitinä kirja tuntui erityisen surulliselta, kun tapahtumapaikatkin olivat tuttuja. Rohkea kirjailija ja tärkeä aihe, josta ei ole paljoa kirjoitettu vanhempien tai läheisten näkökulmasta.

Koskettava, rehellinen ja erittäin hyvin kerrottu tarina.

Rehellisesti kirjoitettu, kyyneleet nousivat silmiin useamman kerran.

Kirjailija haluaa poistaa stigmaa mielenterveyden asioista, mutta samalla kertoo, miten suuri pelko on, että poika päätyy sossupummiksi. Paljon myös selittelyä pojan huumeiden käytöstä, kuinka vain sairaus on syy. Surullinen kirja, mutta jotenkin jäi maku, että vaikka istui päivittäin psykiatrisella, on jäänyt ihan ulos psykiatrian arjesta. " Voi minun poikaa, reppana on eristyksessä ja pelkää." Se ei taida olla suurin huoli...